Mediavastaavan kisatunnelmat Saksassa

Ihmiset kerääntyivät Hampurin lentokentällä televisioiden ääreen. Tunnelma yltyi varsin lämminhenkiseksi Saksan kouluttaessa Portugalia. 

Mediavastaavalta jäi pari Petojen peliä näkemättä, koska sukuvelvoitteet kutsuivat häihin Hampurin lähellä sijaitsevaan Stadeen. Kesätauon vuoksi paikallisen futiksen seuraaminen rajoittui St. Paulin stadionilla vierailuun ja HSV:n historiallisen huonon kauden koosteen katsomiseen television urheilukanavalta. Silti futis näkyi kaikkialla missä pitkän viikonlopun aikana vierailin. 

Mediavastaava on kuullut monesti manattavan, että Suomessa ei pääse pakoon jääkiekkoa, kun laji ja junttikannattajat tunkevat joka paikasta keväisin B-tason MM-kisojen aikaan. Tämä tuli mieleeni, kun olin viikonloppuna matkalla Saksassa tuhansista hedelmäpuistaan tunnetussa Altes Landissa Ala-Saksissa ja Hampurin vapaassa hansakaupungissa. Jalkapallon MM-kisat olivat kaikkialla.

Autoissa liehui Saksan, Bosnian, Italian ja muita kisoihin osallistuvien maiden lippuja. Mistä maasta auton omistaja nyt sattui olemaankaan. Saksan lippuja oli ripustettu roikkumaan ikkunalaudoista ja nostettu pihan lippusalkoon. Kauppiaat olivat päättäneet, että paras tapa myydä ihan mitä tahansa paahtoleivistä hiustenkuivaajiin oli esitellä tuote taustallaan jalkapallokenttä ja Brasilian lippu. Kuppilat kutsuivat janoisia kulkijoita sisäänsä osallistuvien maiden viireillä ja kisatarjouksilla. Televisiossa Jogi Löw hölkkäs Commerzbankin mainoksessa, Bastian Schweinsteiger kauppasi sipsejä ja Marco Reus soitti T-mobilen liittymällä. Jalkapallo ja MM-kisat oli liitetty ihan kaikkeen mahdolliseen.

Kisoja lähettäneet julkiset kanavat ZFD ja Das Erste keskittyvät pääasiassa kisoihin. Pikaiset uutislähetykset tulevat otteluiden välillä. Sitten palataan Copacabanan rannalle, jonne on pystytetty yllättävän vaatimaton studio. Esimerkiksi Ylen studio on paljon prameamman oloinen. Tosin tässä on erotuksena se, että Ville Klinga juttelee Petteri Forssellin kanssa Pasilassa, kun tukevahko saksalainen studiosetä analysoi tulevia pelejä Oliver Kahnin, Mark van Bommelin ja Giovane Elberin kanssa Atlantin hyväillessä taustalla Copacabanaa. 

Tätä kaikkea seuratessani mieleeni tuli hetki Wienissä joulukuussa, kun metrossa eräs mies huokasi juopuneita jalkapallokannattajia seuratessaan: ”Fussball..” Hän ei selvästi pitänyt jalkapallosta. Jos niin ikävästi on päässyt elämässä käymään, on elämä varmasti ikävää kisojen ajan suurimmassa osassa maapalloa. Jääkiekko on Suomessa suosittua, mutta ei se näin suosittua ole. 

Kun näki miten melkein kaikki pysähtyi alkulohkon ottelun ajaksi Saksassa, alkaa ymmärtää miten isoja kollektiivisia kokemuksia isot voitot ja katkerat tappiot ovat. Miten niiden kautta määritellän kansakunta. Bernin ihme 1954 Fritz Walter -säässä ja samaan aikaan alkanut wirtschaftswunder, MM-finaalitappio jatkoajalla Lontoossa 1966 ja Hampurin oman pojan Uwe Seelerin ilme, joka olisi hellyttänyt saalistavan tiikerinkin, Gerd Müllerin maalit ja Keisari-Beckenbauer nostamassa pokaalia Münchenissä, 1980-luvun voitot Mitterandin ja Platinin Ranskasta kahdessa välierässä, juuri yhdistynyt kansakunta voimansa tunnossa ja maailmanmestarina Roomassa 1990, junnaava talous ja konttaukset 1998 Ranskassa ja 2000 Belgiassa, kotikisat ja Klinsmannin iloinen, nuorekas Saksa, joka yhtäkkiä olikin Euroopan pidetyin maa. Ne ovat samaa ja isompaa kuin Mietaan sadasosasekunnin tappio, Stig Wetzellin dopingkäry tai Petojen putoaminen maalierolle Neloseen. 

Maanantaina Saksan ensimmäisen pelipäivän aamuna tunsi ihan itsekin jännityksen kutkuttavan mahassa, kun aamutelevision juontajat istuivat studion sohvalla Saksan väreissä olevissa hassuhatuissa. ZDF-yhtiöllä oli oma kisatuloksia ennustava kilpikonna. Itämeren rantaan oli rahdattu aamutelevision omiksi asiantuntijoiksi Steffen Freund ja Gerald Asamoah. Kaupungilla näkyi heti aamusta alkaen paljon Saksan paitoja eri kisavuosilta, aukioilla ja pubeissa viriteltiin jo kisakatsomoita ja urheiluliikkeissä mattimyöhäiset hamstrasivat tämänvuotista mallia Saksan pelipaidasta punaisella raidalla. 

Paluulento Helsinkiin ajoittui juuri Saksan matsin ajaksi. Hampurin lentokenttä vaikutti sinne saapuessa yllättävän autiolta, kunnes tajusi, että suurin osa ihmisistä oli pakkautunut ravintoloihin seuraamaan matsia. Thomas Müllerin iskiessä pilkun Portugalin maaliin ottelun alussa hurraus raikasi lentokentällä ja ihmiset halailivat toisiaan. Lentokoneessa kapteenin ilmoitus ottelun lopputuloksesta ansaitsi aplodit. 

Euroopan isoimmilla markkinoilla on myös tilaa muille lajeille. Käsipallolla, lentopallolla, koripallolla ja jopa jääkiekolla oli lehtikioskilla myynnissä omat lajilehtensä. Näin muutamia ihan tennikseen tai maahockeyhyn erikoistuneita myymälöitä. Myös näissä lajeissa on kulttuuria ja elinvoimaa niinkin paljon, että ne liikuttavat ihmisiä ja elättävät parhaimmistonsa.

Vaikka jalkapalloihmiset usein marisevat Suomessa, ettei kuningaslajia arvosteta tällä tarpeeksi, toivoa on silti. Lajien asema ei ole sementoitu. Jalkapallon yleisömäärät olivat Euroopassa ennätyksellisen alhaalla 1980-luvulla ja useat katsomotragediat koettelivat lajin mainetta. Ruotsissa jääkiekko oli nousemassa suosituimmaksi lajiksi, kunnes Yhdysvaltojen kisojen bronshjältarnat nostivat futisbuumin, jonka loppua ei vieläkään näy. Suomessa ei kannata kuitenkaan odottaa pikavoittoa arvokisapaikasta tai ottaa liikaa mallia jääkiekosta, jota myydään yleisölle kuin hohtokeilailua. 

- Jaakko Ranta